Buddhalaisuus

Buddhalainen usko perustuu ajatuksen, että jokainen ihminen voi omilla ponnisteluillaan muuttaa elämäänsä. Ihmisen on nähtävä, että kärsimys kuuluu elämään. On myös ymmärrettävä kärsimyksen syy eli se, että me tavoittelemme koko ajan jotain, joka johtaa tyytymättömyyteen elämässä.



Puhtaan maan buddhalaisuus

Puhtaan maan -buddhalaisuus perustuu uskomukseen, että ei koskaan tule olemaan korruptoitumatonta maailmaa, joten tavoitteena on uudestisyntyminen toisella tasolla, "Pure Land".

Puhtaan maan buddhalaisuuteen -suuntautuneita käytäntöjä ja käsitteitä löytyy Mahāyāna-buddhalaisesta peruskosmologiasta, ja ne muodostavat tärkeän osan Kiinan, Japanin, Korean, Tiibetin ja Vietnamin mahāyāna-buddhalaisessa perinteessä.

Mahayana-buddhalaisuuden perinteen mukaisesti Itä-Aasian Pure Land -koulut ottavat ohjaavana painopisteenä Amitabha Buddhan, jonka nimi tarkoittaa "mittaamatonta valoa/ääretöntä valoa".

Buddhan puhdasta maata kutsutaan nimellä Sukhavati,  "autuuden maa". Kuoleman jälkeen on mahdollista syntyä uudelleen autuuden maahan. Sukhavatissa kaikki toiveet täyttyvät; siellä harjoittaja saavuttaa nopeammin täydellisen vapautumisen. Puhtaassa maassa ei ole yhtään kärsimystä tai vaikeuksia, vain onnea, puhtautta ja turvallisuutta.

Zen buddhalaisuus

Zen on mahayana-buddhalaisuuden suuntaus. Zen on peräisin Kiinasta, mutta sen syvimmät juuret ovat kuitenkin kotoisin Intiassa, jossa Siddhartha Gautama syntyi, saavutti valaistumisen ja alkoi opettaa sitä, mitä nykyään kutsumme buddhalaisuudeksi. Zenin seuraajat uskovat, että jokaisella meistä on mahdollisuus seurata Buddhan polkua täydelliseen heräämiseen.

Sana "Zen" tarkoittaa "meditaatiota".  Zen on = mielentila, joka ulottuu kaikkiin toimintoihin.  Työ teko, syöminen, nukkuminen, kävely, seisominen– kaikki ovat zen-harjoituksia.

Zen-buddhalaisuudella on ollut pitkä ja monipuolinen historia useissa eri Kaukoidän kulttuureissa.  Vietnamilainen zen on saanut eniten vaikutteita theravada-perinteestä. Se pyrkii olemaan lempeä ilmaisussaan ja menetelmässään, korostaa puhtautta ja huolellisuutta ja yhdistää zenin johonkin Theravada-opetukseen ja -menetelmiin. Theravāda opettaa vibhajjavādaa eli ”erottelun opetusta”, jonka mukaan ymmärryksen odotetaan syntyvän seuraajan kokemuksesta, kriittisestä tutkiskelusta ja päättelystä sokean uskon sijaan. Theravāda ymmärtää olemassaolon ja kärsimyksen juuren olevan janoaminen, joka tuo mm. vihan, pahan tahdon, vieroksunnan, ahneuden, kateuden, petollisuuden, pelon, aistillisen toiveen, pakkomielteen, intohimon, ärsytyksen, häiriintymisen, koston, murehdinnan ja ruumiillisen kiintymyksen. Nämä ovat vahingollisia niin itselle kuin muillekin.

Buddhalaista sanastoa:

Dharma: dharmalla tarkoitetaan opetusta ja käytäntöä. Buddhalaiset käyttävät dharmaa kattamaan kaiken, mitä Buddha opetti

Sangha: kokous, ihmisten muodostama henkinen yhteisö, jotka seuraavat dharmaa

Buddha: valaistuminen

Karma: syyn ja seurauksen laki – kaikilla teoilla on seurauksia, jotka vaikuttavat henkilön tulevaisuuteen

Sutra: termillä sutra tarkoitetaan tiettyä kanonisen kirjallisuuden osaa

Kolme jalokiveä: Buddha, dharma, sangha (opettaja, opetukset, yhteisö)

Zen: meditaatio

Amitabha: Buddha, mittaamaton valo

Bodhisattva: henkilö, jolla on suuren myötätunnon seurauksena valaistumismieli, spontaani toive saavuttaa täydellinen valaistuminen kaikkien muiden olentojen hyödyksi

Paramiitta: täyteläisyyttä, valaistumiseen johtavaa tietämystä ja viisautta

Nirvana: valaistuminen, se on täydellisen autuuden tila, jonka saavuttanut on mieleltään irtaantunut maailmasta, eikä häntä enää hetkauta mikään.