Chánh Điện, eli päähalli, on Liên Tâm -buddhalaisluostarin hengellinen sydän.

Täällä luostariyhteisö ja buddhalaiset harjoittajat kokoontuvat meditaatioon, lausuntaan, sutrien resitaatioon, Dharma-opetuksiin, retriitteihin ja tärkeisiin buddhalaisiin seremonioihin.

Vierailijalle Chánh Điện on myös paikka, jossa buddhalaisia opetuksia ja filosofiaa voi lähestyä patsaiden, alttarien ja niiden symbolisen järjestyksen kautta.

Keskusalttarilla on kolme pääasiallista hahmoa:

Quan Âm Bồ Tát — Avalokiteśvara Bodhisattva
Đức Phật Thích Ca Mâu Ni — Śākyamuni Buddha
Địa Tạng Bồ Tát — Kṣitigarbha Bodhisattva

Niiden edessä ovat Seitsemän Lääkebuddhaa, ja hallin molemmilla sivuilla seisovat kaksi Dharman suojelijaa.

Hallin vasemmalla puolella on edesmenneille omistettu muistamisalttari. Oikealla puolella on edesmenneelle kunnianarvoisalle Thích Minh Tâmille omistettu alttari.

image

Kolme keskeistä hahmoa

Kolmen pääpatsaan voidaan nähdä ilmentävän kolmea buddhalaiseen harjoitukseen kuuluvaa keskeistä ulottuvuutta:

heräämistä, myötätuntoa ja suurta lupausta.

Ne eivät ole vain kolme pyhää hahmoa, joilta buddhalaiset pyytävät siunauksia. Jokainen niistä edustaa ominaisuuksia, joita harjoittaja pyrkii kehittämään myös itsessään.

Śākyamuni Buddha — herääminen ja viisaus

Keskellä on Śākyamuni Buddha, historiallinen Buddha Siddhārtha Gautama.

Sana Buddha tarkoittaa ”Herännyttä”.

Hänen patsaansa muistuttaa siitä, että buddhalaisen harjoituksen päämääränä on herääminen: itsemme ja maailman näkeminen selkeämmin, kärsimyksen syiden ymmärtäminen sekä vapautuminen tietämättömyydestä, takertumisesta ja vihasta.

Buddha ei opettanut, että vapautuminen saavutetaan yksinkertaisesti häntä palvomalla. Hän opetti polun, joka on ymmärrettävä, harjoitettava ja koettava itse.

Kun katsomme Śākyamuni Buddhan rauhallista hahmoa, voimme kysyä itseltämme:

Pystynkö näkemään tämän hetken selkeästi sen sijaan, että näkisin sen vain halujeni, pelkojeni ja tottumusteni kautta?

Buddha edustaa sitä, mikä tulee mahdolliseksi, kun mieli herää.

Quan Âm Bồ Tát — myötätunnon harjoitus

Quan Âm, eli Avalokiteśvara, edustaa suurta myötätuntoa.

Hänen vietnaminkielinen nimensä Quan Thế Âm ymmärretään perinteisesti hahmona, joka kuulee tai havaitsee maailman äänet — erityisesti kärsivien olentojen avunhuudot.

Siksi Quan Âm on enemmän kuin pelkkä ystävällisyyden kuva.

Hän edustaa kykyä huomata kärsimys ja vastata siihen.

On helppo sanoa olevansa myötätuntoinen silloin, kun kaikki on rauhallista.

Harjoitus muuttuu vaikeammaksi silloin, kun joku ärsyttää meitä, on kanssamme eri mieltä tai käyttäytyy meitä kohtaan huonosti.

Quan Âm kutsuu meitä kuuntelemaan syvemmin.

Ehkä toisen ihmisen vihan taustalla on pelkoa.

Ehkä vaikean käytöksen takana on yksinäisyyttä.

Ehkä toinen ihminen kantaa kärsimystä, jota emme pysty näkemään.

Myötätunto ei tarkoita vahingollisen käyttäytymisen hyväksymistä tai sitä, että meidän pitäisi olla kaikkien kanssa samaa mieltä. Se tarkoittaa pyrkimystä olla menettämättä kykyämme ymmärtää ja välittää.

Patsas muistuttaa meitä:

Kuuntele ennen kuin tuomitset.
Ymmärrä ennen kuin reagoit.
Auta silloin kun voit.

Địa Tạng Bồ Tát — suuren lupauksen voima

Địa Tạng Bồ Tát, eli Kṣitigarbha Bodhisattva, edustaa toista bodhisattvan polun ulottuvuutta:

voimaa pysyä olentojen rinnalla jopa kaikkein suurimman kärsimyksen keskellä.

Kṣitigarbha yhdistetään erityisesti vaikeissa olemassaolon tiloissa oleviin olentoihin sekä poikkeuksellisen suureen lupaukseen olla hylkäämättä kärsiviä olentoja.

On tärkeä ero siinä, tunnemmeko vain myötätuntoa vai teemmekö lupauksen.

Voimme tuntea myötätuntoa tänään ja unohtaa sen huomenna.

Lupaus antaa myötätunnolle suunnan ja kestävyyden.

Se tarkoittaa:

”Vaikka tästä tulee vaikeaa, minä jatkan.”

Địa Tạng edustaa siksi järkkymättömyyttä.

Kun muita olentoja on vaikea auttaa, käännymmekö pois?

Kun harjoittaminen muuttuu vaikeaksi, luovutammeko?

Kun myötätunto muuttuu meille hankalaksi tai epämukavaksi, katoaako se?

Bodhisattvan lupaus opettaa meitä pysymään.

Viisaus, myötätunto ja lupaus

Yhdessä nämä kolme keskeistä hahmoa muodostavat yksinkertaisen kuvan buddhalaisesta harjoituksesta.

Śākyamuni Buddha muistuttaa meitä heräämään.

Ilman viisautta emme pysty näkemään selkeästi.

Quan Âm muistuttaa meitä välittämään.

Viisaus ilman myötätuntoa voi muuttua kylmäksi ja etäiseksi.

Địa Tạng muistuttaa meitä jatkamaan.

Myötätunto ilman päättäväisyyttä saattaa kadota, kun olosuhteet muuttuvat vaikeiksi.

Siksi tarvitsemme kaikkia kolmea:

viisautta ymmärtää,
myötätuntoa vastata
ja päättäväisyyttä jatkaa.

Seitsemän Lääkebuddhaa

Pääalttarin edessä ovat Seitsemän Lääkebuddhaa — Thất Phật Dược Sư.

Vierailijat kysyvät joskus:

Miksi Lääkebuddhia on seitsemän eikä vain yksi?

Tunnetuin heistä on Dược Sư Lưu Ly Quang Như Lai — Bhaiṣajyaguru, joka tunnetaan tavallisesti nimellä Lääkebuddha.

Mahāyāna-buddhalaisessa perinteessä puhutaan kuitenkin myös seitsemästä Buddhasta, jotka liittyvät parantamiseen, myötätuntoisiin lupauksiin ja kärsimyksestä vapautumiseen.

Seitsemän patsasta eivät siis ole vain seitsemän saman Buddhan kopiota.

Ne edustavat seitsemää herännyttä olentoa, joiden lupaukset liittyvät tuntevien olentojen auttamiseen sairauden, kärsimyksen, pelon, karmisten esteiden ja hämmennyksen voittamisessa.

Buddhalaisuudessa ”parantaminen” tarkoittaa paljon enemmän kuin pelkkää fyysistä lääketiedettä.

On ruumiin sairauksia.

Mutta on myös mielen sairauksia:

vihaa,
ahneutta,
mustasukkaisuutta,
pelkoa,
vihamielisyyttä,
hämmennystä
ja takertumista.

Lääkäri hoitaa ruumiin sairauksia.

Buddhaa verrataan joskus mielen suureen lääkäriin, joka osoittaa meille kärsimyksen, sen syyt, mahdollisuuden kärsimyksen päättymiseen sekä harjoituksen polun.

Mitä mudrāt ovat?

Kun katsot Seitsemää Lääkebuddhaa, kiinnitä huomiota heidän käsiinsä.

Erilaisia käsien asentoja kutsutaan mudrāiksi.

Mudrā on buddhalaisessa taiteessa ja harjoituksessa käytetty symbolinen ele. Käden asento voi ilman sanoja ilmaista esimerkiksi meditaatiota, pelottomuutta, anteliaisuutta, opetusta tai jotakin muuta hengellistä ominaisuutta.

Seitsemän Lääkebuddhan tarkat käsien asennot voivat vaihdella eri buddhalaisten taideperinteiden välillä.

Niiden eleitä voidaan kuitenkin yleensä tarkastella useiden tärkeiden merkitysten kautta, kuten pelottomuuden eleen, antamisen eleen, meditaatiomudrān ja opetusmudrān kautta.

Dược Sư Lưu Ly Quang Như Lai

Tunnetuin Lääkebuddha kuvataan usein niin, että toinen käsi on antamisen tai parantamisen eleessä ja toinen pitää lääkekulhoa.

Hän voi pitää kädessään myös lääkekasvia.

Symboliikka on hyvin suora:

kärsimys tunnistetaan,
sen syyt ymmärretään,
ja lääkettä tarjotaan.

Syvemmässä buddhalaisessa merkityksessä viisaus ja myötätunto ovat itsessään eräänlaista lääkettä.

Mitä ”parantaminen” tarkoittaa buddhalaisuudessa?

Seitsemän Lääkebuddhan edessä seisoessa on luonnollista ajatella fyysistä terveyttä.

Hyvä terveys on tietenkin tärkeää.

Mutta buddhalaisuus esittää syvemmän kysymyksen:

Entä jos ruumis on terve mutta mieli on vihan vallassa?

Ihminen voi olla fyysisesti vahva ja silti kärsiä suuresti mustasukkaisuudesta.

Jollakulla voi olla paljon varallisuutta, mutta hän ei silti koskaan tunne tyytyväisyyttä.

Toinen voi elää mukavasti mutta pelätä jatkuvasti kaiken menettämistä.

Buddhalainen parantaminen ulottuu siis lopulta ruumista syvemmälle.

Syvin sairaus on tietämättömyys — kyvyttömyys nähdä todellisuus selkeästi.

Sen oireita ovat ahneus, viha ja harhaluulot.

Perimmäinen lääke on viisaus.

Seitsemän Lääkebuddhaa muistuttavat meitä siksi pitämään huolta molemmista:

ruumiista, joka kantaa meitä elämän läpi,
ja mielestä, jonka kautta koemme elämän.

Kaksi Dharman suojelijaa

Chánh Điệnin molemmilla sivuilla seisoo kaksi hyvin erilaista suojelijahahmoa.

Toinen näyttää arvokkaammalta, lempeämmältä ja taivaalliselta olennolta.

Toisella on raivoisa ulkomuoto, lähes kuin nälkäisellä hengellä tai demonisella olennolla.

Ensi näkemältä tämä vastakohta voi tuntua yllättävältä.

Miksi rauhallisessa buddhalaisessa hallissa olisi niin pelottavan näköinen hahmo?

Koska buddhalainen myötätunto ei aina ilmene vain yhdessä muodossa.

Joskus myötätunto on lempeää.

Joskus myötätunnon täytyy olla voimakasta.

Taivaallinen muoto — hyvään rohkaiseminen

Lempeämpi suojelija voi edustaa Khuyến Thiệniä — hyvään rohkaisemista.

Hänen arvokas ja taivaallinen ulkomuotonsa voi muistuttaa meitä hyvän ja rakentavan toiminnan myönteisistä seurauksista.

Kun harjoitamme anteliaisuutta, rehellisyyttä ja ystävällisyyttä, jotakin muuttuu.

Kun kehitämme kärsivällisyyttä, ympärillämme oleva maailma ei ehkä heti muutu — mutta oma suhteemme siihen muuttuu.

Kun lakkaamme vahingoittamasta muita, kärsimys vähenee.

Kun autamme muita, hyvä leviää oman itsemme ulkopuolelle.

Taivaallinen ulkomuoto voi siis kuvata hyvien tekojen kauniita seurauksia.

Buddhalaisuus muistuttaa kuitenkin yhdestä tärkeästä asiasta.

Edes taivaallinen olemassaolo ei ole lopullinen päämäärä.

Nautinto, kauneus ja suotuisat olosuhteetkin ovat muuttuvaisia.

Opetus ei siis ole yksinkertaisesti:

”Ole hyvä, niin saat palkintoja.”

Merkitys on syvempi:

Kehitä hyvyyttä, sillä se puhdistaa mieltä ja valmistaa tietä viisaudelle.

Suojelija rohkaisee meitä kulkemaan eteenpäin.

Raivoisa muoto — vahingollisen hillitseminen

Toinen suojelija näyttää lähes pelottavalta.

Hänen ulkomuotonsa saattaa muistuttaa vierailijaa demonista tai nälkäisten henkien maailmaan kuuluvasta olennosta.

Meidän ei kuitenkaan pidä ajatella:

”Tämä patsas edustaa pahuutta.”

Mahāyāna-buddhalaisessa taiteessa raivoisa ulkomuoto voi edustaa suojelevaa myötätuntoa.

Joskus myötätunto lohduttaa.

Joskus myötätunnon täytyy estää jotakin vahingollista.

Vanhempi voi lohduttaa itkevää lasta lempeästi.

Mutta sama vanhempi saattaa hetkessä vetää lapsen pois vaaralliselta tieltä.

Motivaatio on sama:

myötätunto.

Menetelmä on erilainen.

Raivoisa suojelija edustaa siksi periaatetta, jossa vahingollista toimintaa hillitään.

Nälkäinen henki ja nälkäinen mieli

Nälkäistä henkeä muistuttava ulkomuoto tarjoaa myös voimakkaan filosofisen vertauskuvan.

Buddhalaisessa kosmologiassa nälkäistä henkeä — pretaa luonnehtii voimakas halu, jota ei koskaan voida todella tyydyttää.

Tämän voi ymmärtää myös psykologisesti.

Meidän ei tarvitse kirjaimellisesti muuttua hengiksi kokeaksemme nälkäisen hengen kaltaisen mielen.

Saatamme ajatella:

Vielä yksi tavara tekee minut onnelliseksi.

Sitten saamme sen.

Pian haluamme jotakin muuta.

Haluamme enemmän rahaa.

Enemmän huomiota.

Enemmän kehuja.

Enemmän asemaa.

Enemmän viihdettä.

Enemmän tunnustusta.

Halun kohde muuttuu.

Nälkä säilyy.

Tämä on nälkäinen mieli.

Tästä näkökulmasta ulkopuolellamme seisova pelottava suojelija osoittaa myös johonkin, mikä löytyy sisältämme.

Mitä meidän pitäisi saada hallintaamme?

Ei toista ihmistä.

Oma ahneutemme.
Oma vihamme.
Omat harhaluulomme.

Miksi toinen on lempeä ja toinen raivoisa?

Kaksi suojelijaa edustavat kahta toisiaan täydentävää menetelmää.

Joskus ihminen kehittyy rohkaisun kautta.

Näytä hänelle, mikä on hyvää ja rakentavaa.

Anna esimerkki.

Tue häntä.

Auta hyvyyttä kasvamaan.

Tämä on Khuyến Thiện.

Mutta joskus jokin vahingollinen asia täytyy pysäyttää.

Tuhoisa tapa saattaa vaatia kurinalaisuutta.

Vihaa täytyy ehkä hillitä ennen kuin se muuttuu vahingolliseksi puheeksi.

Ahneudelle saatetaan joutua asettamaan selkeä raja.

Kärsimystä aiheuttavan toiminnan kohdalla voi olla tarpeen sanoa:

”Ei. Lopeta.”

Kaksi suojelijaa eivät siis tarkoita yksinkertaisesti:

yhtä hyvää olentoa ja yhtä pahaa olentoa.

Molemmat seisovat Dharman puolella.

Toinen suojelee rohkaisemalla.

Toinen suojelee hillitsemällä.

Yhdessä ne ilmaisevat tärkeän buddhalaisen periaatteen:

Todellinen myötätunto tarvitsee sekä lempeyttä että voimaa.

Edesmenneiden muistamisalttari

Chánh Điệnin vasemmalla puolella on edesmenneiden muistamisalttari — bàn thờ vong.

Se on osa vietnamilaista kulttuuria ja laajemmin itäaasialaista perinnettä.

Alttarille voidaan asettaa edesmenneiden sukulaisten ja yhteisön jäsenten valokuvia tai nimiä, jotta heitä voidaan muistaa buddhalaisten seremonioiden aikana.

Alttari liittyy muistamiseen, kiitollisuuteen vanhempia ja esi-isiä kohtaan sekä muuttuvaisuuden — vô thường — pohtimiseen.

Se muistuttaa meitä asiasta, joka yhdistää kaikkia ihmisiä.

Me synnymme.

Me vanhenemme.

Me sairastumme.

Lopulta me kuolemme.

Kuoleman muistamisen tarkoituksena buddhalaisuudessa ei ole tehdä elämästä synkkää.

Se tekee elämästä arvokasta.

Jos todella ymmärtäisimme, etteivät vanhempamme ole täällä ikuisesti, ehkä puhuisimme heille hieman eri tavalla.

Jos ymmärtäisimme oman aikamme olevan rajallinen, jotkin riidat eivät ehkä enää tuntuisi niin tärkeiltä.

Jos ymmärtäisimme, että kaikki ympärillämme olevat ihmiset ovat myös vanhenemisen ja kuoleman alaisia, ehkä meistä tulisi hieman myötätuntoisempia.

Muistamisalttari asettaa siis eteemme yksinkertaisen kysymyksen:

Kun tiedämme, ettei elämä kestä ikuisesti, miten meidän pitäisi elää tänään?

Kunnianarvoisan Thích Minh Tâmin alttari

Hallin oikealla puolella on edesmenneelle kunnianarvoisalle Thích Minh Tâmille omistettu alttari.

Hän oli merkittävä hahmo vietnamilaisessa buddhalaisuudessa Euroopassa ja toimi Euroopan Vietnamilaisen Yhdistyneen Buddhalaisen Kirkon toimeenpanevan neuvoston puheenjohtajana.

Hän liittyi läheisesti myös Khánh Anh -temppeliin Ranskassa ja käytti vuosikymmeniä vietnamilaisen buddhalaisuuden kehittämiseen Euroopassa.

Vuonna 2013 hän saapui Suomeen osallistuakseen Turussa järjestettyyn eurooppalaiseen vietnamilaiseen buddhalaiseen retriittiin.

Tämän ajanjakson aikana hänen terveytensä heikkeni.

Kunnianarvoisa Thích Minh Tâm menehtyi Suomessa vuonna 2013.

Hänen poismenonsa Suomessa loi erityisen historiallisen yhteyden hänen ja täällä toimivan vietnamilaisen buddhalaisyhteisön välille.

Liên Tâmin alttari vaalii näin sellaisen buddhalaisen opettajan muistoa, jolla oli tärkeä rooli vietnamilaisen buddhalaisuuden kehittymisessä Euroopassa.

Buddhalaisessa perinteessä opettajan muistaminen ei tarkoita vain hänen persoonansa muistelemista.

Syvempi kysymys kuuluu:

Minkä opetuksen tämän ihmisen elämä jätti meille?

Opettajan kunnioittamisesta tulee merkityksellistä silloin, kun seuraava sukupolvi jatkaa Dharman opiskelua ja harjoittamista.